Etusivu

Sepän työt

Sukunimiä

Sukupuu

Taloja

Tarinoita

Sukuseura

Sukututkimus

Sanginkylän kylähistoria käy ansiokkaasti läpi kylän kaikki talot ja niiden historian. Seuraavassa on yhteenveto kylän taloista ja sitten suvun asuinpaikkojen tarkempi esittely. Ohessa on myös taloluettelo Sangin taloista 1500-luvun lopusta itsenäisyyden aikaan (perustuu Sari Mustosen laatimaan luetteloon).

Vuodet 1595 - 1721 1. Holappa 2. Määttä 3. Paavola 4. Seppälä 5. Kärppä 6. Simunanmaa eli Simuna eli Määttä 7. Kemilä Holappa Määttä Takkunen eli Junttari Seppäs-suvun asuinpaikat kylällä ovat lopulta varsin suppealla alueella. Jos keskipisteeksi ottaa Seppälän talon, ne ovat osin lähestulkoon naapureissa. Miniöitä Seppäset hankkivat muun muuassa järven itärannalta, mutta yllättävän paljon suvulla oli naimakauppoja myös Vuotolle. Sangin Seppästen kantapaikan Lahtikylän ja Vuoton läheisen suhteen naimakauppoja ajatellen huomaa, jos unohtaa hetkeksi nykyisen Ylikiimingintien kulkureittinä Sangilta Vuotolle. Lahtikylästä on Puutturinjärven ohi ja Sanginjoen yli lähes suora reitti luoteeseen, Vuotolle. Ylivuoton kyläkirjassa mainitaan, että vuonna 1748 tehdyssä verollepanokartassa näkyy kapulatie kaartuvaksi Holapan talosta - Sangin Seppästen esi-isän 1630 hankkimasta talosta - Puutturinjärven suuntaan Sangilla. Vielä nytkin Sanginjoen yli on tehty polkusilta, josta on suora reitti Puutturin ja Ylivuoton välillä!

Vuodet 1810 - 1917 1. Holappa 1. Holappa eli Lahti 1. Holappa eli Perälä 2. Määttä eli Niemi 3. Paavola 4. Seppälä eli Seppänen 5. Kärppä 6. Simuna 7. Kemilä 8. Määtänniemi 9. Tervo eli Tervola 10. Rasinmäki eli Rasila 11. Taivalmäki eli Taival eli Mäkelä 12. Kaarteenaho eli Kaarre 13. Musta 14. Koskela 15. Ojanperä eli Potku 16. Ylitalo 17. Vuohinki 18. Isola 19. Pirttikoski eli Koskenniska eli Autio 20. Palovaara 21. Määttä eli Hiltula 22. Niemelä 23. Komminaho eli Kompi 24. Sakaranaho eli Puirova 25. Syvärilä eli Niva 26. Pilto 27. Huosionlampi

Vuodet 1721- 1809 1. Holappa 2. Määttä 3. Paavola 4. Seppälä eli Seppänen 5. Kärppä 6. Simuna eli Määttä 7. Kemilä 8. Määtänniemi eli Niemi 9. Tervola eli Tervo 10. Rasinmäki eli Rasila 11. Taivalmäki eli Taival eli Mäki 12. Kaarteenaho eli Kaarre 13. Musta 14. Koskela 15. Ojanperä 16. Ylitalo 17. Vuohinki 18. Isola 19. Pirttikoskenniska eli Pirttikoski eli Autio 20. Palovaara 21. Määttä 22. Niemelä 23. Komminaho 24. Sakaranaho eli Puirova 25. Syvärilä eli Niva 26. Pilto 27. Huosionlampi

Oheisessa kuvassa näkyy Seppästen eri aikoina asuttamia taloja Sangilla, samoin kuin Haapolan Marin kotitalo Niva Kiiminkijoen varressa. Ojanperä eli Potku jää sen sijaan kuvan ulkopuolelle, Sanginkylän kaakkoisnurkkaan. Mankilanmaalle on Seppälästä linnuntietä yli kymmenen kilometriä, mutta muuten suvun asuttamat talot ovat varsin suppealla alueella. Kuvasta huomaa myös Lahtikylän ja Puutturin lyhyen etäisyyden Ylivuotolta. Iso-Vuotunkijärven itärannalla oleva pyöreämuotoinen niemeke on Holapansaari, jonka Matti Holapan jälkeläiset Lahden talosta aikoinaan asuttivat.

Sangin Seppästen kantatalo Sanginkylällä on Holappa, joka jakaantui viimeistään 1650-luvulla Holapaksi eli Lahdeksi ja Seppäläksi. Matti Holappa, Holapan talon isäntä 1567 - (n.) 1597 oli viides sankilainen. Oheisessa kuvassa on Lahden talon lumista pihapiiriä tammikuussa 2007. Vasemmalla näkyvä iso luhtiaitta on lajissaan ainoa koko Sanginkylällä.

Matti Holappa eli Sankilainen tuli Sangille Muhoksen Laitasaaresta, jonne hänen isänsä Olof Olofinpoika oli ehkä muuttanut Karjalasta, Jääskestä. Veli Holappa, joka on tutkinut Holapoiden sukua pitkään, kuvaa Matti Holapan - eli Sangin Seppästen kantaisän Paavo Holapan isoisän isoisän isoisän taustoja seuraavasti.

"Holappa-suku on lähtöisin Jääsken kihlakunnan toisesta neljänneksestä. Niemen kuninkaan kartanon alamaisia. Voitaneen sanoa että lähinnä kai maaorjia mistä nimikin kertoo "holop" eli orja, alamainen ja "sielu" Venäjän kielessä tunnetaan kaikki muodot. Niemen kuninkaan kartano sijaitsi entisen Jääsken pitäjän kirkonkylässä Vuoksen yli menevän -sillan lähellä noin kolmesataa metriä alavirtaan. Kartano oli mahtavimmillaan 1550-luvulla. Neljänneskuntia kuului Jääskeen kaksitoista. Jokaisessa neljänneskunnassa oli nimeltä mainittu (vastaa nykyistä kunnan johtajaa) kylän uskottu mies.Vanhin tunnettu on Olof Olofinpoika syntynyt noin 1510 Jääskessä häviää kirjoista 1565-jälkeen. Limingan kirjoista. Hänen isä lienee ollut Olof Andrejev (holop (v), merkitty 1495 venäläiseen veroluetteloon.

Holopov mainitaan niiden n. 50:n ordoksisen turvapaikan hakijan joukossa jotka siirtyivät Käkisalmen bokostasta v. 1494, "ruotsien" puolelle Jääsken kihlakuntaan. Katso Jääsken kihlakunnan historia osa I s. 476-479 tai tästä linkistä Olof Olofinpoika muutti 1540-1544 Limingan Laitasaaren kylään , jossa tuolloin oli pari kymmentä savua.

Olofilla oli ainakin kaksi poikaa Matti ja Pekka, Matti syntynyt noin1538 rakensi ensimmäisen Holappa Nro 1, (nyk. Lahti) nimisen talon vuonna 1567-68 silloisen Utajärven Sanginjärven kylään. Matin jälkeläisiä ovat kaikki Holappa nimiset ihmiset. - tietysti on paljon sukuun tulleita ja suvusta menneitä . Koska ennen vanhaan talon nimestä tuli aina sukunimi isännälle niin monta kertaa kuin vaihtoi taloa. Muhoksen seurakunnan internetsivujen aloitussivulla on kuva vuoden 1580 Laitasaaren kymmenysluettelosta rivillä 10 on Holapan suvun toiseksi vanhin täysin varma ja varmistettu Matts Holappa s. 1538 kuoli Utajärven Sangin Holapassa Nro 1 v. 1590. Matin isä on Olof Olofinp. Valokopio ja samoin kopio koko kymmenysluettelosta on allekirjoittaneella".

Matti Holappa eli Sankilainen on mainittu Muhoksen kymmenysluettelossa vuodelta 1588 "Laitasaari"-otsikon jälkeen kymmenennellä rivillä.

Matti Holapan jälkeläiset perustivat Puolangan Askanmäellä kesällä 2006 Holappa-sukuseuran. Sangin Seppäset, joiden kantaisä Paavo on samaisia Matin jälkeläisiä, ovat siis yksi Holapoiden sukuhaara.

Erkki Matinpoika Holappa "sinnitteli tilanhoidossa" Holapassa vanhan vihan jälkeen 1598-1623, kuten Sangin kyläkirja tilanpitoa luonnehtii. 1624-1632 Holapan isäntänä oli Matti Erkinpoika Holappa, joka oli syntynyt noin 1569. Matin poika Matti Holappa oli jakamattoman Holapan talon isäntänä 1633-1654 ja toisen puoliskon eli Seppälän isäntänä 1654-1658. Hänen puolisonsa oli Aune, os. Siira Ylivuotolta. Tätä kautta lienee myös selvää, miksi Paavo Matinpoika Holapasta tuli vuonna 1630 Ylivuoton Siiran eli Holapan talon uusi isäntä.

Holappa oli merkitty veroluetteloihin kahdeksi taloksi vuodesta 1655 lähtien. Matti Matinpojan isännöimää osaa alettiin myöhemmin kutsua Seppäläksi tai Seppäseksi. Ensimmäisen kerran tämä nimi esiintyy vuonna 1695. Toinen osa, Holappa, jakaantui 1800-luvulla Lahden ja Perälän taloiksi. Kuvassa on Seppälän talo tammikuun 2007 talvisessa rauhassa.

Matin jälkeen Seppälää isännöi vuosina 1659-1667 hänen poikansa Erkki, joka kuoli ennen vuotta 1668. Tuona vuonna nimittäin vanhaisäntä Matti halusi testamentata talon Erkin vaimon Annan uudelle puolisolle Juho Juhonpojalle. Näin tapahtuikin, Juho oli isäntänä 1668-1688.

Vuonna 1688 Seppälän taloa jakaantui kahtia, Juho luovutti talon toisen puolen Annan ja Erkin Aune-tyttärelle. Aunen puoliso Heikki Pekanpoika isännöi Seppälän toista puoliskoa. Samalla Juho luovutti isännyyden omasta puolestaan Heikin veljen Juhon Lauri-pojalle. Siispä Seppälän molempiin osiin saatiin uudet isännät. Talo oli kuitenkin joutunut velkoihin, pellot jäivät viljelemättä 1696 ja tila meni velkojen takia käräjillä kauppias Bougmanille. Kun sekä Heikki että Lauri kuolivat 1697, Seppälä jäi autioksi pariksi vuodeksi.

Vuonna 1699 Seppälän isännäksi muutti Holapasta Paavo Matinpoika Holappa puolisonsa Margetan eli Reetan kanssa, Sangin Seppästen kantaisä. Paavon isä Matti oli Holapan isäntä 1668, mutta luopui isännyydestään vuosien 1638 ja 1687 välillä. Hänen isänsä, eli Sangin Seppästen kantaisän Paavon isoisä ja kaima Paavo oli ollut Holapan talon isäntänä 1655-1667. Isoisä-Paavo oli edellä mainitun Matti Matinpoika Holapan poika, joka siis mainitaan ensimmäisen kerran kahtia jakaantuneen Holapan talon Seppälä-osan isäntänä.

Näin siis Sangin Seppästen kantaisä Paavo otti haltuunsa isoisänsä isän Matin asuttaman talon 45 vuotta myöhemmin, mutta ei perintö- vaan kruununtilana. Syynä ei ehkä ollut niinkään Matti Matinpojan tai hänen jälkeensä Seppälän tilaa isännöineiden henkilöiden osaamattomuus - vaikka talolla olikin velkarästejä jo 1670-luvulla, vaan 1690-luvun puolenvälin nälkävuodet. Paavo oli Seppälän isäntänä vuoteen 1724 asti, jonka jälkeen taloa isännöi hänen poikansa Pekka (sukukirjan taulu 2), vuodesta 1725 kuolemaansa saakka eli vuoteen 1743.

Seppälän toisena isäntänä 1727-1742 mainitaan Pekan nuorempi veli Aapo (sukukirjan taulu 3). Aapon leski Marketta eli Reetta meni uusiin naimisiin juorkunalaisen Juho Lipposen eli Seppäsen kanssa. Juho oli Seppälän isäntä 1744-1777. Juho ja Reetta hankkivat Seppälän kruununtilalle - joksi se oli muuttunut oltuaan autiona kovien aikojen seurauksena juuri ennen 1700-luvun alkua - uudelleen perintötilan luonnon, 24. marraskuuta 1757.

1770-luvulla Seppälä jakaantui kahdeksi savuksi, joista ensimmäistä isännöi Reetan ja Aapon poika - eli Juhon poikapuoli - Pekka (sukukirjan taulu 4) 1778-1798. Hän luopui isännyydestä ennen kuolemaansa, vaimonsa Liisan (vuosiksi 1799-1800) hyväksi. Seppälän ensimmäisen savun isäntänä oli Pekan ja Liisan poika Juho (sukukirjan taulu 5) vuosina 1801-1810, jonka jälkeen leski Kaarina myi tilanpuoliskon naapuritalon eli Holapan veljeksille Heikki, Samuli ja Lauri Holapalle vuonna 1814. Seppälän toista savua isännöi 1760-luvun lopulta vuoteen 1794 Olli Seppänen (sukukirjan taulu 170, Aapon lesken Reetan ja Juho Seppäsen eli Lipposen poika) eli Määtänniemi, joka siirtyi Määtänniemen isännäksi 1795. Ollin pojat Juho ja Olli (sukukirjan taulu 171) olivat Seppälän isäntinä vuosina 1808-1813.

Toisen talonpuoliskon omistajaksi tuli Juhon kuoltua talokaupan kautta Samuli Niemelä, vuosiksi 1813-16. Hän myi Seppälän 2. savun edellä mainituille Holapan veljeksille vuonna 1816, joista Lauri sai koko Seppälän haltuunsa vuonna 1819. Laurin vaimo oli Liisa Juhontytär Seppälä (sukukirjan taulu 5). Lauri oli Seppälän isäntä 1819-1836 ja hänen kuoltuaan Liisa isännöi taloa 1837-1840. Liisa ja hänen toinen miehensä Erkki Holappa, Seppälän isäntä 1841-1844, myivät tilan Liisan ja Laurin pojalle Heikille, joka oli isäntä 1845-1847. Heikin naitua Paavolan talon tyttären Briitan hän oli Paavolan 2. savun isäntä 1852-1853.

1850-luvulla Seppälän talo jakaantui taas kahdeksi savuksi, joista toista Heikki ja Briitta palasivat isännöimään Paavolasta vuosiksi 1853-1859. Tämän jälkeen Seppälä taas yhdistyi yhdeksi tilaksi, mutta joutui samalla pois Seppäs-suvun omistuksesta. Seppälä (n:ro 4, Sangin kylähistorian sivut 441-443) palasi kuitenkin Seppäs-suvun haltuun vuonna 1956, kun Antti ja Anna Pirttikoski (sukukirjan taulu 61) hankkivat sen vaihtokaupalla omistukseensa. Vuosina 1958-1987 Seppälän omistivat Antin ja Annan lapset Tauno, Hilkka, Martta, Teuvo, Katri, Toini, Tyyne ja Eero Pirttikoski. Nykyään rakennukset - mukaan luettuna kuuluisa kivinavetta - ja pihapiiri ovat Teuvo (sukukirjan taulu 67) ja Jukka (eli Eero Juhani, sukukirjan taulu 61) Pirttikosken omistuksessa. Tilaan kuulunut Laitisenniemi on taas Katri Paajasen, os. Pirttikoski (sukukirjan taulu 68) omistuksessa.

Seppäset ovat ehtineet asua varsin monessa eri paikassa Sangilla ja ovat olleet myös perustamassa useampia uudistiloja. Asuinpaikat sijoittuvat yhtäältä melko lähelle Lahtikylää ja Seppälää, mutta on Seppäsiä ehtinyt muuttaa muun muassa Puolangantien varteen kylän pohjoislaidalle ja muutamaan taloon Ylikiimingintien varrella. Utoksella olevan Potkun eli Ojanperän talon perustaja 1850-luvun puolivälissä oli Sangin Seppäsiä, Pekka Komminaho (sukukirjan taulu 10), mutta yritys ei onnistunut. Utoksella ei ole sen jälkeen Sangin Seppäsiä juuri asunut - muita Seppäsiä kyllä.

Haapolan talo r:no 4:54 (Sangin kylähistorian sivu 449) erotettiin Seppälän maasta asutustilaksi ennen sotia. Haapola oli Jaakko ja Mari Seppäsen ja heidän kuuden lapsensa koti. Talo siirtyi Jaakon ja Marin kuoltua Elvi ja Eino Hentilälle, sitten heidän perikunnalleen ja 2000-luvun alussa pois suvun omistuksesta. Kuvassa on Haapolan talo pihan puolelta tammikuussa 2007.

Heikkilä r:no 6:23 (Sangin kylähistorian sivut 424-425) erotettiin Simunan tilasta vuonna 1931. Heikki Seppänen (sukukirjan taulu 119, sukukirjassa mainitaan virheellisesti Heikki Seppäsen asuneen Seppälässä) oli rakentanut Heikkilän talon jo vuonna 1925. Heikin kuoltua 1939 hänen vaimonsa Lydia (os. Jokikokko) myi tilan Jaakko ja Irja Pirttikoskelle (sukukirjan taulu 89) vuonna 1956, jotka myivät sen edelleen Eino ja Martta Tuppuraiselle vuonna 1963. Heikkilä siis kuului Seppäs-suvulle kolmisenkymmentä vuotta.

Isolan talo r:no 18:2 (Sangin kylähistorian sivu 471) on Kiiminkijoen takana Huosiuslammen naapurina. Vuodesta 1917 talon omisti kiiminkiläinen Aittokosken Mylly ja Saha, mutta Juho Heikki Pirttikoski (s. 1904, sukukirjan taulu 71) oli talon omistaja vuonna 1929. Juho Heikin ja hänen vaimonsa Lydian kolmesta lapsesta vanhimmat Martta (s. 1925) ja Aino (s. 1928) olivat tuolloin aivan pieniä.

Juho Heikki luopui talosta jo seuraavana vuonna ja sillä oli useita eri omistajia, kunnes Juho Heikin vanhempi veli Antti (s. 1902, sukukirjan taulu 61) ja hänen vaimonsa Anna Pirttikoski hankkivat talon omistukseensa 1948. He myivät Isolan Pällin Valo Oy:lle suunniteltua voimalaitostyömaata silmällä pitäen vuonna 1957. Voimalaitosta ei tullut, nykyään talo on Oulun Seudun Sähkö Oy:n virkistyskäytössä.

Junttilan tila r:no 34:1 (Sangin kylähistorian sivu 368) on vanha savupirtin paikka, jonka torpankontrahdissa vuodelta 1889 on Juho Juhonpoika Komminahon (s. 1866, sukukirjan taulu 15) puumerkki. Sangin kylähistorian mukaan Juhon isä Juho eli Juntti Komminaho - Pekka Seppäsen eli Komminahon kolmanneksi vanhin poika - olisi perustanut Junttilan kruununmetsätorpan vuonna 1871, asusteltuaan vaimoineen Sangilla "irtolaisena ja köyhäinhoitolaisena" 1860-luvulla.

Juholta ja tämän vaimolta Reetalta talo jäi vuonna 1896 poika Juho Pietarille eli Juho Pekalle, jonka pojat Valtter Henrik ja Kalevi Anton omistivat sen ensin puoliksi ja sitten Anton yksinään. Juho Pekka ehti olla Karhusaaren eli Karhun kruununmetsätorpan torpparina vuosina 1891-1896. Karhu, joka on asuinpaikkana hävinnyt, sijaitsi Junttilasta hieman Juorkunaan päin, maantien itäpuolella. Vuosina 1899-1908 Karhun torpparina olivat vielä Komminahot, Matti (synt. 1873) ja Liisa (synt. 1871), mutta heidän kuulumisestaan Seppäs-sukuun ei ole tietoa. Vanhan Junttilan eli Puolangantien länsipuolen paikalla on nyt Anton ja Irma Komminahon (o.s. Pirttikoski, Eetu ja Alma Pirttikosken tytär) pojan talo.

Jussinahon tila r:no 31:16 Puolangantien varressa Siltalan naapurissa, oli Eetu ja Alma Pirttikosken, Jaakko ja Valma Pirttikosken ja Juhani Pirttikosken omistuksessa. Nyttemmin talon, joka on ollut kruunun metsätorppa, omistaa Väinö Valkonen. Jussinaho on ollut jo pitkään autiona. Ohessa talon ruohottunutta pihapiiriä kesällä 2007.

Pirttikosken veljekset elävät silti kyläläisten muistoissa. Sangin kylähistorian sivulla 370 on komea kuva Pirttikosken Jaakko- ja Eino-veljeksistä täydessä 1930-luvun tällingissä: saappaat, pussihousut, pusero, kauluspaita ja kravatti!

Seppäs-suvun Komminahot saivat nimensä Komminahon talosta (r:no 23:8, Sangin kylähistorian sivu 433). Aappo Pekanpoika Seppänen (sukukirjan taulu 26) perusti Komminahon uudistilan nykyiselle Puutturinkylälle Sanginjokivarteen 1795. Aappo oli uudistilan isäntänä kymmenisen vuotta ja luovutti tilan renki Matti Pahkaselle 28. tammikuuta 1805. Tämä jälkeen Aappo ja hänen vaimonsa Reetta asuivat Seppälässä ja olivat huonemiehinä Sangilla, sittemmin Aappo oli renkinä Juorkunassa. Tilan luovutuksen selittää Sangin kylähistorian toimittajan Esko Vesalan mukaan, että renki-Matti oli nainut joulukuussa 1804 Aapon sisaren, vuonna 1778 syntyneen Kaarinan.

Tässä kohden Sangin Seppästen sukukirjan ja kylähistorian tiedot eivät täsmää, edellisen mukaan Kaarina (eli Kaisa, Carin) olisi nainut 10.4.1804 talollisen poika Heikki Holapan (mahdollisesti Muhokselta). Sen, että kyse on samasta Kaarinasta, varmistaa molemmissa kirjoissa oleva tieto hänen aviottomasta lapsestaan Kaarinasta, syntynyt 25.4.1800. Kylähistorian mukaan Kaarinaa "sanottiin mielisairaaksi". Matille ja Kaarinalle olisi syntynyt tytär Aune 5.2.1805.

Matti ja Kaarina isännöivät Sangin kylähistorian mukaan Komminahoa 1805-1807, jonka jälkeen isännäksi olisi tullut Aapon ja Kaarinan veli Matti Pekanpoika Seppänen (s. 6.8.1799). Sukukirjasta löytyy kyllä veli Matti, mutta syntymäaika ei täsmää (s. 9.11.1769). Sukukirjassa ei Matista (taulu 4) ole paljon tietoa, joten mahdollisesti kyläkirjan tiedot Matista (puoliso Marketta Matintytär, s. 1744, lapsia Liisa, Pekka, Juho, Marketta, muutti perheineeen Tyrnävälle 1811) tuovat hieman lisävalaistusta Pekka Aaponpoika ja Liisa Seppäsen perheen vaiheisiin.

Edelleen, kylähistorian mukaan Komminahon tila autioitui vuoteen 1818 asti (tosin tilalla asui huonemies Matti Väänänen 1811-1815) Matin muutettua Tyrnävälle, kunnes 1818-1825 Komminaho sai asukkaikseen Olli Ollinpoika Seppäsen eli Määtänniemen lesken Kaisan (sukukirjan taulu 171). Olli oli kuollut viisi vuotta aiemmin eli 1813, vain 28-vuotiaana. Kaisa muutti Komminaholle Matti Matinpoika Väyrysen (myöhemmin eli 1827-1849 Kaarteenahon isäntä) mukana, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin Ollin kuoltua, joko vuonna 1816 tai 1817.

Sairaalloisuuden ja varattomuuden takia Matti kuitenkin luopui Komminahon isännyydestä ja tilalle tuli uudeksi isännäksi vuonna 1825 talon perustajan eli Aapon pojanpoika Pekka Seppänen (myöhemmin Komminaho, sukukirjan taulu 10) Reetta-vaimoineen. Matti ja Kaisa taas muuttivat Kaartenahon tilalle (rn:o 12, Sangin kyläkirjan sivu 431), jota heidän poikansa Matti isännöi 1861-1864. Matti-poika kuoli Määtänniemen eli äidinsä kotitalon mäkitupalaisena vuonna 1867.

Pekka Seppäsen talonpitokaan ei Komminahossa menestynyt, ja vuonna 1834 hän luovutti tilan Jaakko Simunalle ja hänen pojilleen, joilta se siirtyi edelleen Kaarteenahoille ja Parkkisille ja lopulta Tervoille eli Komminahoille vuonna 1881. Komminahon tila ehti siis olla Seppäs-suvulla perustamisestaan lähtien nelisenkymmentä vuotta, huonolla menestyksellä. Pekka ja Reetta yrittivät talollisina vielä Ojanperän eli Potkun tilalla 1848-1853, mutta tämäkään yritys ei menestynyt.

Toisaalta kannattaa todeta, että tilan 1881 ostaneiden Heikki ja Liisa Tervon tytär Reeta avioitui Puolangalta Perälän taloon muuttaneen Juho Holapan kanssa ja asui leskenä Komminaholla lastensa ja lapsipuoltensa kanssa. Jälkimmäisistä Katri Holappa eli Ojalan Kaija oli Haapolan Jaakko Seppäsen pojan Jaskan (sukukirjan taulu 145) anoppi. Jaska ja Kaijan tytär Signe vihittiin 1951, siis 70 vuotta sen jälkeen kun Komminahon Pekka Komminaho myi tilansa Tervoille. Jaska ja Signe asuivat jonkin aikaa vihille menonsa jälkeen Ojalassa, Mustan talon 2. savussa, jossa Seppäs-sukua myös oli asustellut 1800-luvun loppupuolella.

Korpela, r:no 4:35 (Sangin kylähistorian sivu 463) Ylikiimingintien varressa ennen Jokikylän tien risteystä, oli Anna ja Antti Pirttikoskelle (kts. Isola) Seppälän tilan jaossa vuonna 1929 lohkottu tila. Korpela oli tuolloin yli sadan hehtaarin tila, joka oli tunnettu Antin tervanpolttotehtaasta. Antti ja Anna muuttivat vuonna 1948 Isolan taloon muutaman kilometrin päähän Huosiuslammen naapuriksi.

Sangin Seppäset ovat jostain syystä asuneet erittäin harvoin Utoksella ja Potkulla, Koskelan talon r:no 14, Sangin kylähistorian sivu 388) torppareina mainitaan kuitenkin vuosina 1852-1853 Heikki Aaponpoika Seppänen (sukukirjan taulu 28) perheineen.

Mankilanmaan kruununmetsätorppa perustettiin 1905. Se on Sanginkylän viimeinen talo ennen Juorkunaa, jossa Anna ja Heikki Pirttikoski (sukukirjan taulu 60) perheineen asuivat talon perustamisesta lähtien.

Mustan talon (r:no 13, Sangin kylähistorian sivut 362-363) perusti renki Jaakko Antinpoika Hiltunen vuonna 1790. Taloa asutti 1804 - n. 1813 (sukukirjan mukaan 1816) Pekka Pekanpoika Seppänen (sukukirjan taulu 9), joka sittemmin asui sekä Pilton talossa (1815-1818 ja 1820-1821) että Komminahossa (1829-1835, r:no 23:8, Sangin kylähistorian sivu 433), kun hänen poikansa oli siellä isäntänä.

Mustalle tuli uudeksi isännäksi Erkki Pekanpoika Seppänen (sukukirjan taulu 168) perheineen, Pekka Pekanpojan nuorin veli. Erkki isännöi Mustan taloa vuosina 1814-15. Hän oli asunut Seppälässä vuosisadan alussa ja isännöi sukukirjan mukaan lyhyen aikaa myös Määtänniemeä ja muutti Utajärvelle 1820-luvulla, mutta palasi takaisin Sangille huonemieheksi. Erkissä oli selvästi kulkumiehen verta, kuten tarkemmin ajatellen monessa muussakin Seppäs-suvun miehessä.

Mustaa emännöi Seppäs-suvun edustajana vuosina 1855-1861 Liisa Juhontytär Seppänen (sukukirjan taulu 5), joka oli asunut Mustan tilan Ojala-torpassa (r:no 13:53, Sangin kylähistorian sivu 360) toisen puolisonsa Erkki Holapan eli Seppänsen kanssa vuosina 1851-1854. Liisa oli emännöinyt aiemmin Seppälää ensimmäisen miehensä Lauri Holapan kanssa.

Lauri Holapan ja Liisan poika Paavo (sukukirjan taulu 5) tuli Mustan isännäksi vuosiksi 1861-1882. Paavo sai Mustan 1. savun nimiinsä perinnöksi 1886, mutta lähti Amerikkaan ja antoi isännyyden Matti Ollinpoika Määtänniemelle (sukukirjan taulu 175) 1883-1898, joka myös lähti Amerikkaan, vuonna 1899. Matti oli asunut Määtänniemessä - eli seppäläläisten ja määtänniemeläisten suhde selittänee Matin isännyyden Paavon omistamassa talossa.

Määtänniemen talon (nr:o 8, Sangin kylähistorian sivu 446) nimi oli vuoteen 1905 asti Niemi, Sanginniemi tai Niemelä (Sangin kylähistorian sivu 148). Kuvassa on Määtänniemen talo ja pihaa tammikuun 2007 pakkasessa. Päärakennus on poikkeuksellisen suuri ja pihapirissä on useita vanhoja rakennuksia, mukaan lukien savusauna ja ikivanha nukkuma-aitta. Talo sijaitsee Sanginjärven niemessä korkealla törmällä, josta järvi näkyy sekä Tankolahdelle eli kaakkoon päin, Niemikylän suuntaan itään että pohjoiskoilliseen Keinälän ja Mäkelän suuntaan. Eipä siis ihme, että talon vuonna 1755 perustanut renki Antti Pekanpoika Kinnunen valitsi juuri tuon paikan rakennukselle.

Sangin Seppäsille läheiseksi asuinpaikaksi Määtänniemi tuli, kun Olli Juhonpoika Seppänen (Aapo Seppäsen lesken Reetan ja Juho Lipposen poika, sukukirjan taulu 170) osti tilan 900 kuparitaalerilla 20.11.1794. Kyläkirjan mukaan "Ollista todettiin, että hän oli ahkera ja hänellä oli hyvä työapu varttuneista lapsista". Olli oli leski, vaimo Reetta oli kuollut kolme ja puoli vuotta aiemmin eli toukokuussa 1791 vesitautiin. Lapsia oli syntynyt paljon, yhteensä kaksitoista. Olli oli isäntänä viisi vuotta eli vuoteen 1799, jonka jälkeen hänen poikansa Juho ja tämän vaimo Elsa (tai Elina) - Taivalmäen eli Keinälän uudisraivaajan Yrjö Taivalmäen tytär isännöivät taloa 1800-1807.

Tämä jälkeen Erkki Pekanpoika Seppänen (sukukirjan taulu 168) tuli Määtänniemen isännäksi 1808-1812. Seuraava isäntä taas oli Olli Ollinpoika Seppänen eli Määtänniemi eli Niemi (sukukirjan taulu 171), joka kuitenkin kuoli ähkyyn vain 28-vuotiaana 1813. Hänen leskensä Kaisa eli Kaarina isännöi Määtänniemeä vuonna 1814, apunaan Ollin veli Juho - joka oli ollut Määtänniemen isäntä aiemmin eli vuosina 1800-1807. Kaarina meni naimisiin 1816 tai 1817 Matti Väyrysen eli Komminahon eli Kaarteenahon kanssa ja muutti Seppästen perustamaan Komminahoon.

Juho oli ollut Seppälän isäntä 1811-1813 ja sai nyt Määtänniemen isännöidäkseen vuoteen 1842, vaikka Ollin täysi-ikäinen poika Olli valitti lääninhallitukseen Juhon "tunkeutuneen omavaltaisesti tilan haltijaksi". Juho lunasti Määtänniemen kruunutilan perintötilaksi vuonna 1834. Juhon kuoltua 1842 leski Elsa oli pari vuotta isäntänä, vaikka ilmeisesti tilakauppa Juhon isännyydestä valittaneen Ollin ja hänen puolisonsa Annan hyväksi oli tehty jo viimeistään 1840. Olli ja Anna olivat Määtänniemen isäntinä 1845-1858, ja Anna Ollin kuoltua vielä yksinään, vuosina 1859-1867.

Annan ja Ollin kolmesta pojasta Juho luopui osuudestaan Määtänniemeen ja muutti Muhokselle 1899. Tila jakaantui nyt kahteen savuun, Annan ja Ollin pojille Ollille ja Matille. Pojat isännöivät omia osiaan 1868-1882, kunnes myivät koko Määtänniemen tilan Erkki (eli Eera) Kaarteenaholle 1883 ja muuttivat Mustan tilalle, toinen asumaan Mustan 1. savua ja toinen 2. savua eli Ojalan taloa. Määtänniemen ja Kaarteenahon talojen historiat siis yhtyivät jälleen, olihan Kaarteenahon perustanut Matti Erkinpoika Väänänen, Määtänniemen perustajan poika, reilut sata vuotta aiemmin eli vuonna 1789. Määtänniemen taloa ovat sittemmin isännöineet Erkki Kaartenahon poika Pekka Liisa-vaimoineen ja heidän jälkeläisensä.

Matti Ollinpoika Määtänniemen eli Mustan lapsiin liittyy selvittämättä oleva yhteys Ylivuoton Niemelän talon asukkaisiin, jotka ovat myös sukunimeltään Määtänniemiä. Ylivuoton kylähistorian mukaan (s. 67) Vähävuoton rannalla olevaa Niemelää olisi vuodesta 1897 saakka asuttanut ensin Holapan talon huonemiehenä ja mäkitupalaisena ja myöhemmin talonomistajana Juho Matinpoika Määtänniemi eli Musta (s. 1876), vaimonsa Kreeta-Liisan (s. 1874) ja lastensa kanssa. Sangin Seppästen sukukirjan mukaan Mustan 1. savun omistajalla Matti Ollinpoika Määtänniemellä (sukukirjan taulu 175) taas ei ollut Juho-nimistä poikaa. Arvoituksen ratkaisuna tosin olisi, että sukukirjassa mainittu 18.9.1876 syntynyt "Johanna"-niminen tyttö olisikin tuo samainen Juho Määtänniemi eli Musta! Tämä tuntuu varsin todennäköiseltä.

Potku (r:no 15, Sangin kylähistorian sivu 412) eli aiemmalta nimeltään Ojanperä oli Pekka Pekanpoika Seppäsen eli Komminahon (sukukirjan taulu 10) perheen uudistilana 1848-1853 eli viisi vuotta, perheen lähdettyä Komminahosta. Ojanperä-nimi periytyy 1789 perustetusta mutta mittaamatta jääneestä Ojanperän autiosta. Pekan yritys ei taaskaan onnistunut, vaan hän muutti Kärpän talon huonemieheksi, jossa kuoli 1866. Ojanperän eli Potkun talo asutettiin pysyvästi vasta syyskuussa 1874.

Sangin kylähistorian mukaan (sivut 197-198) Stiina Pekantytär Holappa (os. Seppänen, sukukirjan taulu 4) olisi miehensä Juho Holapan kanssa anonut vuonna 1795 lupaa perustaa Ollilanniemelle uudistila, mutta perustamisyritys raukesi. Melkein sata viisikymmentä vuotta myöhemmin Ollilanniemen talo r:no 11:4 (Sangin kylähistorian sivut 421-422) Oltavan ja Kutulan välissä oli Juho Heikki Pirttikosken (sukukirjan taulu 67) omistuksessa, mutta ilmeisesti vain hyvin lyhyen aikaa, vuonna 1936.

Pilton talon (r:no 26, Sangin kylähistorian sivut 457) historiaan liittyy erikoinen vaihe vuosina 1815-1818 ja 1820-1821, jolloin Mustan taloa aiemmin asuttanut Pekka Pekanpoika Seppänen (sukukirjan taulu 10) otti vuonna 1811 autioksi jääneen talon käyttöönsä vuonna 1815. Pekka ei hankkinut asumiselleen lupaa tai ilmoittanut siitä viranomaislle. Tilan aiemman omistajan pojan Sakari Pilton palattua takaisin autioksi jättämäänsä taloon vuonna 1818 hän ajoi Pekka Seppäsen ensin muualle, mutta luovutti talon sitten syytinkisopimusta vastaan Pekalle vuonna 1820.

Sakarin sisaren tytär Liisa, tilan perustajan Matti Pilton tyttärentytär, alkoi kuitenkin ajaa tilaa itselleen syyttäen Pekkaa tilan lähimetsien hävittämisestä tervanpolttoa varten. Vaikka Pekka vetosi tervarahoilla maksetun talon veroja, hän joutui luovuttamaan Pilton Liisalle vuonna 1821. Pekan poika Pekka (sukukirjan taulu 12) ja hänen vaimonsa Beata olivat Sangin kylähistorian mukaan (sivu 231) vuonna 1857 "Pilton irtolaisia" ja myöhemmin Kärpän huonemiehiä ja mäkitupalaisia.

Pekka Pekanpoika ja Stiina Seppäsen tytär Anna (sukukirjan taulu 9) emännöi Taivalmäen eli Mäkelän taloa (r:no 11, Sangin kylähistorian sivu 417) Filip eli Vilppu Taivalmäen (alunperin Vesanen eli Kärppä) vaimona vuodesta 1832. Mäkelän isäntänä hän oli Vilpun kuoltua 1845-1859. Pekka ja Stiina muuttivat Mäkelään Annan mukana. Annan ja Vilpun pojan Jaakon (synt. 1835) perilliset pitivät Mäkelän tilaa hallussaan vuoteen 1896, jolloin se myytiin Jaakko Holapalle.

Etusivu

Sepän työt

Sukunimiä

Sukupuu

Taloja

Tarinoita

Sukuseura

Sukututkimus