Sangin Seppäset kotisivu: sukunimi Seppänen

Sukututkimus

SEPPÄSET

Sangin Seppästen perussukunimi on luonnollisesti Seppänen, mutta suvussa on käytössä paljon muitakin nimiä, kuten kantanimi Holappa ja nimet Pirttikoski, Väänänen ja Komminaho.

Sukunimien etymologia eli alkuperä on joskus suoraviivainen ja toisinaan hyvinkin mutkikas. Seppänen -sanan taustalla lienee lähes aina sepän ammatin harjoittaminen. Kun aikoinaan sukunimi tuli talon myötä, voidaan melkoisella varmuudella väittää, että Sanginjärven kylän Seppälän talossa oli paja, joka antoi nimensä koko suvulle tuleviksi vuosisadoiksi.

Miksi tuo nimi säilyi ainakin kahdessa suvun päähaarassa, vaikka tämä osa sukua muutti pois Seppälästä, selittyy yhtäältä tietysti sillä, että jossain vaiheessa talon nimi ei enää muuttunut uudeksi sukunimeksi. Toinen mahdollinen teoria - joka tulee mieleen, kun lueskelee sukukirjaa - on, että muuttajat olivat kunkin perheen nuorempia poikia, jotka eivät perineet taloja vaan olivat useimmiten renkejä tai muita tilattomia, ja käyttivät siksi suvun kantatalosta periytyvää nimeä.

Seppänen ei yllä Suomen kymmenen yleisimmän sukunimen listalle, mutta ei se ole nimenä erityisen harvinainenkaan - rauta ja puu ovat olleet pitkään suomalaisten tarvekalujen tärkeitä raaka-aineita, ja sepäntöitä on tehty melkein joka kylässä. Väestörekisteristä voi seurata Seppästen määrää kokonaisuutena.

Keväällä 2016 Seppäsiä oli vajaa yksitoistatuhatta, kun lasketaan mukaan ne, joilla Seppänen on entisenä nimenä. Ulkomailla Seppäsistä oleskeli vain reilut kuusisataa, ellei noteeraa englanninkielisten maiden yhtä yleisintä sukunimeä "Smith" Seppästen sukunimikaimaksi (blacksmith, smith on seppä englanniksi).


HOLAPAT

Holappa-nimisiä Suomessa oli keväällä 2016 noin kolmetuhatta, tarkasti ottaen 3 030 henkilöä. Sangin Seppästen kantaisän Paavo Holapan nimen taustalla lienee venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa mm. orjaa tai sotilasta. Sangin Holapoita on asunut Utajärvellä mm. Oulujokivarressa ja Juorkunassa, jossa on yhä Holapantörmä -niminen paikka. Holapoita muutti aikanaan Sangilta myös Puolangalle. Holapoilla on oma sukuseura. Ohessa Veli Holapan huomioita Sangin Seppästen ja Holapoiden sukujuurista.


VÄÄNÄSET

Väänäset tulivat sukuun varhain, Valpuri Aapontytär Seppäsen (sukukirjan taulu 3) mainitaan menneen vuonna 1758 naimisiin Heikki Väänäsen kanssa, joka oli Vuoton Väänäsen talosta. Myöhemmin sukuun tuli lisää Väänäsiä Pirttikoskien kautta, jotka taas periytyvät Juho Heikki ja Liisa Seppäsen lapsesta Annasta ja hänen miehestään Heikki Pirttikoskesta: Edvard eli Eetu ja Anna Pirttikosken tytär Elvi (sukukirjan taulu 114) meni vuonna 1941 naimisiin Heikki Väänäsen kanssa. Nykyisiä tai entisiä Väänäsiä on melko lailla, seitsemisen tuhatta. Sangin Seppäsiin kuuluvien Väänästen asuinpaikkojen eli Ylikiimingin Väänäset ovat maankuuluja kädentaitajia, eivät niinkään raudan takojina vaan puun veistäjinä. Maaherra Eino Siuruainen on kuvannut Ylikiimingin Väänäsiä kirkonrakentajina sattuvasti.

KOMMINAHOT

Komminaho on erittäin harvinainen sukunimi, keväällä 2016 Komminaho on nykyisenä tai entisenä nimenä vain 107 henkilöllä. Vironkielessä kommi on karamelli -sanan (komm) genetiivi (karamellin) tai partitiivi (karamellia). Kompiaiset lienevätkin tuttuja monelle hieman varttuneemmalle Seppäs-suvun edustajalle.

Kommi-sanaan viitataan kuitenkin myös mm. Agricolan alkuperäisteksteissä Suometar-lehden vuoden 1847 numerossa 45, lokakuun 27. päivä. Siinä kutsutaan Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kommi) kosihin, naimahan Narintkan päästä". Komminaho-nimen taustalla on kuitenkin loppujen lopulta todennäköisimmin sana kompi.

Sanginkylän kyläkirjassa arvellaan tämän harvinaisen sanan juurten olevan Savo-Karjalassa eli juontavan ortodoksisen pyhimyksen nimeen Pakomios tai venäläiseen nimeen Konon, tai sitten olevan yksinkertaisesti kontti-sanan virheellinen kirjoitusmuoto.


PIRTTIKOSKET

Pirttikoski on sekin varsin harvinainen sukunimi, sen nimisiä on tai on aiemmin ollut keväällä 2016 vain 463 henkilöä. Pirttikoski-sanan etymologia lienee kuten Seppästen, joku on joskus perustanut pirttinsä jokivarteen kosken ääreen.

Pirttikoski-sanalla on myös yhteys maailmankuuluun arkkitehtiin Alvar Aaltoon, hän nimittäin suunnitteli 1950-luvulla Rovaniemen maalaiskuntaan Pirttikosken asuinalueen osana voimalaitostyömaata ja sen kautta muodostuvaa yhdyskuntaa. Aallon alueelle piirtämiä omakotitaloja oli tarkoitus hyödyntää muillakin työmailla, mutta hänen tiheäksi laatimansa rakennusten sijoitussuunnitelma ei innostanut asukkaita ja hanke raukesi.


(c) Lapinkävijät

Yksi hänen piirustustensa mukaan rakennettu talo oli vielä olemassa vuonna 1997. Pirttikosken kylän nousua ja hiipumista sotien jälkeisen 1950-luvun kiivaan rakentamiskauden ja pari-kolme vuosikymmentä myöhemmin tapahtuneen maaseudun autioitumisen tuloksena kuvaa osuvasti Ylioppilaslehti toukokuussa 2000:

"Voimalan viereen Kemijoki Oy on rakennuttanut asuntoalueen. Sen piti ensin palvella voimalalaitostyömaata ja jäädä sitten toimivaksi osaksi yhdyskuntaa. Valkoiset rivitalot on sijoitettu nauhamaisesti rinteeseen. Ne ovat hyvinhoidettuja, mutta auraamattomat pihat kertovat siitä, että asukkaat ovat kaikonneet".

Sukututkimus


Veikko Seppänen, maaliskuu 2016