SEPPÄSET
Sangin Seppästen perussukunimi on luonnollisesti Seppänen, mutta suvussa on käytössä
paljon muitakin nimiä, kuten kantanimi Holappa ja nimet Pirttikoski, Väänänen ja Komminaho.
Sukunimien etymologia eli alkuperä on joskus suoraviivainen ja toisinaan hyvinkin mutkikas.
Seppänen -sanan taustalla lienee lähes aina sepän ammatin harjoittaminen.
Kun aikoinaan sukunimi tuli talon myötä, voidaan melkoisella varmuudella väittää,
että Sanginjärven kylän Seppälän talossa oli paja, joka antoi nimensä koko suvulle tuleviksi vuosisadoiksi.
Miksi tuo nimi säilyi ainakin kahdessa suvun päähaarassa, vaikka tämä osa sukua muutti
pois Seppälästä, selittyy yhtäältä tietysti sillä, että jossain vaiheessa talon nimi
ei enää muuttunut uudeksi sukunimeksi. Toinen mahdollinen teoria - joka tulee mieleen,
kun lueskelee sukukirjaa - on, että muuttajat olivat kunkin perheen nuorempia poikia,
jotka eivät perineet taloja vaan olivat useimmiten renkejä tai muita tilattomia, ja
käyttivät siksi suvun kantatalosta periytyvää nimeä.
Seppänen ei yllä Suomen kymmenen yleisimmän sukunimen listalle, mutta ei se ole nimenä
erityisen harvinainenkaan - rauta ja puu ovat olleet pitkään suomalaisten tarvekalujen
tärkeitä raaka-aineita, ja sepäntöitä on tehty melkein joka kylässä.
Väestörekisteristä
voi seurata Seppästen määrää kokonaisuutena.
Syksyllä 2006 Seppäsiä oli reilut yksitoistatuhatta, kun lasketaan mukaan ne, joilla Seppänen
on entisenä nimenä. Tästä kolmen vuoden päästä eli syksyllä 2009 tilanne oli jotakuinkin sama -
lisäystä oli 44 henkilöä. Ulkomailla Seppäsiä oleskelee
harvemmin, ellei sitten noteeraa englanninkielisten maiden yhtä yleisintä sukunimeä "Smith"
Seppästen sukunimikaimaksi (blacksmith, smith on seppä englanniksi).
HOLAPAT
Holappa-nimisiä Suomessa oli syksyllä 2009 melkein kolme tuhatta, tarkasti ottaen 2961 henkilöä.
Sangin Seppästen kantaisän Paavo Holapan nimen taustalla lienee venäjänkielinen sana,
joka tarkoittaa mm. orjaa tai sotilasta. Sangin Holapoita on asunut Utajärvellä
mm. Oulujokivarressa ja Juorkunassa, jossa on yhä Holapantörmä -niminen paikka. Holapoita
muutti aikanaan Sangilta myös Puolangalle. Holapoilla on oma
sukuseura. Ohessa Veli Holapan huomioita
Sangin Seppästen ja Holapoiden sukujuurista.
VÄÄNÄSET
Väänäset tulivat sukuun varhain, Valpuri Aapontytär Seppäsen (sukukirjan taulu 3)
mainitaan menneen vuonna 1758 naimisiin Heikki Väänäsen kanssa, joka oli
Vuoton Väänäsen talosta. Myöhemmin sukuun tuli lisää Väänäsiä Pirttikoskien kautta,
jotka taas periytyvät Juho Heikki ja Liisa Seppäsen lapsesta Annasta ja hänen miehestään
Heikki Pirttikoskesta: Edvard eli Eetu ja Anna Pirttikosken tytär Elvi (sukukirjan taulu 114) meni
vuonna 1941 naimisiin Heikki Väänäsen kanssa.
Tätä nykyä Väänäsiä on Suomessa melko lailla, seitsemisen tuhatta.
Sangin Seppäsiin kuuluvien Väänästen asuinpaikkojen eli Ylikiimingin
Väänäset ovat maankuuluja kädentaitajia, eivät niinkään raudan takojina vaan puun veistäjinä.
Maaherra Eino Siuruainen on kuvannut Ylikiimingin Väänäsiä kirkonrakentajina sattuvasti.
KOMMINAHOT
Komminaho on erittäin harvinainen sukunimi, syksyllä 2009 Komminahoja löytyy nykyisenä
nimenä Suomen väestörekisteristä vain 78 ja entisenä nimenä 33.
Vironkielessä kommi on karamelli -sanan (komm) genetiivi (karamellin) tai partitiivi (karamellia).
Kompiaiset lienevätkin tuttuja monelle hieman varttuneemmalle Seppäs-suvun edustajalle.
Kommi-sanaan viitataan kuitenkin myös mm. Agricolan alkuperäisteksteissä
Suometar-lehden vuoden 1847 numerossa 45, lokakuun 27. päivä. Siinä kutsutaan
Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kommi) kosihin,
naimahan Narintkan päästä". Komminaho-nimen taustalla on kuitenkin loppujen lopulta
todennäköisimmin sana kompi.
Sanginkylän kyläkirjassa arvellaan tämän harvinaisen sanan juurten olevan Savo-Karjalassa
eli juontavan ortodoksisen pyhimyksen nimeen Pakomios tai venäläiseen nimeen Konon,
tai sitten olevan yksinkertaisesti kontti-sanan virheellinen kirjoitusmuoto.
PIRTTIKOSKET
Pirttikoski on sekin varsin harvinainen sukunimi, sen nimisiä
on tai on aiemmin ollut nyt elossa olevista suomalaisista vain noin 500.
Pirttikoski-sanan etymologia lienee kuten Seppästen, joku on joskus
perustanut pirttinsä jokivarteen kosken ääreen.
Pirttikoski-sanalla on myös yhteys maailmankuuluun arkkitehtiin Alvar
Aaltoon, hän nimittäin suunnitteli 1950-luvulla Rovaniemen maalaiskuntaan
Pirttikosken asuinalueen osana voimalaitostyömaata ja sen kautta muodostuvaa yhdyskuntaa.
Aallon alueelle piirtämiä omakotitaloja oli tarkoitus hyödyntää muillakin
työmailla, mutta hänen tiheäksi laatimansa rakennusten sijoitussuunnitelma ei innostanut asukkaita ja hanke raukesi.
(c) Lapinkävijät |
Yksi hänen piirustustensa mukaan rakennettu talo oli vielä olemassa vuonna 1997.
Pirttikosken kylän nousua ja hiipumista sotien jälkeisen 1950-luvun kiivaan rakentamiskauden ja pari-kolme
vuosikymmentä myöhemmin tapahtuneen maaseudun autioitumisen tuloksena kuvaa osuvasti
Ylioppilaslehti toukokuussa 2000:
"Voimalan viereen Kemijoki Oy on rakennuttanut asuntoalueen.
Sen piti ensin palvella voimalalaitostyömaata ja jäädä sitten toimivaksi osaksi yhdyskuntaa.
Valkoiset rivitalot on sijoitettu nauhamaisesti rinteeseen. Ne ovat hyvinhoidettuja,
mutta auraamattomat pihat kertovat siitä, että asukkaat ovat kaikonneet".
|
Veikko Seppänen, lokakuu 2009