Sangin Seppäset kotisivu: sukupuu

Sukututkimus

SANGIN SEPPÄSTEN SUKUPUU

Jo edesmenneen Seppäs-suvun sukututkijan Raija Lesosen kokoama sukukirja kartoittaa Sangin Seppästen vaiheita 1600-luvulta aina vuoteen 1984. Kirja ilmestyi omakustanteena (Lesonen, Raija: Sangin Seppäset 1660-1984. Vaasa 1984. 128 s.) ja sen painos on loppunut. Siksi seuraavaan on koottu Sangin Seppästen sukupuun päähaarat, joiden kautta seurataan suvun vaiheita läpi vuosisatojen. Vuonna 2000 ilmestynyt laaja Sanginjärven kylähistoria on toisaalta oiva tietolähde myös Sangin Seppästen kannalta, siinä käydään läpi mm. kylän talojen vaiheet asuinpaikan perustamisesta aina nykypäivään. Raija Lesonen julkaisi lisäksi 1980-luvun alkupuolella kolme laajaa juttua Tervareitti-lehdessä, jotka valottavat suvun vaiheita ja asuinpaikkoja.

Myös Internetistä on tullut kätevä apuväline sukutietojen kerääjille. Parhaita aloituspaikkoja on sukututkimusseuran sivusto, jossa on sekä suomalaisia että ulkomaisia tietolähteitä. Yksi edellisistä on HisKi, historiakirjojen tietokanta, josta löytyvät seurakuntien kirjat - esimerkiksi Utajärvellä kastetut, vihityt ja haudatut vuodesta 1762 vuoteen 1850. Ulkomaille muuttaneista sukulaisista ja saa varsin hyvin tietoa mm. Siirtolaisinstituutin Internet-sivuilta ja Ellis Island -sivustolta. Jälkimmäiseen on koottu New Yorkin Ellis Island -sataman kautta Yhdysvaltoihin muuttaneiden tietoja, ml. digitaaliset kopiot siirtolaislaivojen alkuperäisistä matkustajaluetteloista. Molemmista tietolähteistä löytyy myös Sangin Seppäsiä.

Haku HisKi-kantaan Sangille haudatuista Seppäsistä tuottaa listan, jossa oheisen mukaisesti on esitetty mm. Juho Paavonpoika Seppänen (sukukirjan taulu 169), joka kuoli 81-vuotiaana kesäkuussa 1793 vanhuuteen. Toisella rivillä on Olli Juhonpoika Seppäsen (sukukirjan taulu 170) 17-vuotiaana poltteisiin kuollut tytär Maria (sukukirjassa Marian kuolinvuosi lienee merkitty väärin, eli vuodeksi 1791). Kolmannella rivillä on Pekka Aaponpoika Seppänen (sukukirjan taulu 4), joka kuoli 61-vuoden ikäisenä niin ikään poltteisiin, heti vuoden 1803 alussa.


1. ja 2. SUKUPOLVI - PAAVO JA MARGETA SEPPÄSEN PERHE

Paavo Holappa/Seppänen (1660-1735), Margeta ja lapset

Seuraavissa tauluissa on esitetty sukupolvia perhekunnittain, ensimmäisessä Paavo ja Margeta Seppänen lapsineen ylärivillä ja lasten perheet alariveillä. Kursiivilla esitetyistä lapsista ei ole tietoja. Suluissa olevat numerot ovat sukukirjan taulujen numeroita, ts. näistä henkilöistä on olemassa tarkempaa tietoa sukukirjassa.

Paavo Seppänen/Holappa muutti vaimonsa Margetan kanssa Seppälään 1699, sen jälkeen kun talo oli ollut pari vuotta autiona.

Vanhimman pojan Pekan neljän lapsen (Reetta, Paavo, Anna ja Pekka) vaiheista ei ole tietoa. Myöskään Paavon ja Margetan pojista Matista ja Paavosta ei ole tietoa. Tytöistä Anna (mahdollisesti 1706-1744) muutti ehkä Tyrnävälle ja avioitui Mikkeli Juntilan kanssa, Reetta vihittiin Heikki Tikan kanssa, Briitta (syntynyt n. 1709) meni naimisiin oululaisen Heikki Vakkilaisen kanssa ja Cecilia muhoslaisen Esko Puhakan kanssa. Heidänkään jälkeläistensä vaiheita ei ole sukuselvityksessä tarkemmin tutkittu. Hiski-kannan mukaan Cecilia olisi kuollut Muhoksella 30.11.1770 ja hänellä olisi ollut vuonna 1750 syntynyt poika Esko.

Pojista nuorin eli Juho meni naimisiin muhoslaisen Reetta Kassisen kanssa ja muutti Tyrnävälle. Juhon avioliitosta syntyivät lapset Paavo ja Liisa. Sukukirjasta on löytynyt virhe, joka liittyy juuri Paavon pojan Juhon sukuhaaraan. Sukukirjassa sen todetaan johtavan määtänniemeläisiin, mutta mm. Sangin kyläkirja paljastaa, ettei näin ole. Sen sijaan Juho muutti Tyrnävälle ja Aapon leski Reetta meni naimisiin juorkunalaisen Juho Lipposen eli Määtän eli Seppäsen eikä Aapon veljen Juhon kanssa. Määtänniemeläiset ovat siis sukua Seppäsille Reetan ja Aapon lasten eli sisarpuolten kautta.

Paavo Holappa/Seppänen, Reetta ja lapset elivät isovihan aikana. Isoviha päättyi 1721, kun Paavo oli kuusissakymmenissä ja Aapo-poika neljäntoista. Kasakat olivat tehneet hävitystöitä myös Sangilla. Kun sota päättyi, Oulun kaupungissa oli historiatietojen mukaan vain 400 asukasta:

"Uudenkaupungin rauha, jota edelsi isoviha 1714-1721. Isovihan alussa venäläiset hyökkäsivät syvälle Suomeen, ja maa oli venäläisten miehittämä 1714-21. Oulu jäi taistelevien ruotsalaisten ja venäläisten väliin 'ei kenenkään maaksi', jota kasakkapartiot kävivät useaan otteeseen hävittämässä ja ryöstelemässä. Oulun kaupunki ja Oulun linna poltettiin 1715. Sodan päätyttyä Oulun tiloista oli autioina noin 40%. Vihollinen surmasi siviilejä ja vei parasta työvoimaa pakkotyöhön. Väki väheni".

Aapo Paavon poika Seppänen (1707-1742), puoliso Reetta ja lapset

Paavon pojista keskimmäinen eli Aapo ei elänyt vanhaksi, hän oli kuollessaan vasta 35-vuotias. Äiti-Reetta meni Aapon kuoltua uusiin naimisiin juorkunalaisen Juho Lipposen kanssa. Aapon ja Reetan avioliitosta syntyi kaksi tyttöä (Reetta ja Valpuri) ja kaksi poikaa (Paavo ja Pekka). Nuorin lapsi Pekka syntyi 1742 eli samana vuonna kun isä kuoli, vanhinkin lapsi Reetta oli tuolloin vasta 7-vuotias.

Tytöistä Reetta meni 1755 naimisiin Vuotolta kotoisin olevan Matti Erkinpoika Holapan kanssa ja he saivat yhdeksän lasta. Reetta meni siis emännäksi Sangin Seppästen esi-isien taloon Holappaan Ylivuotolle. Valpurin nai toinen vuottolainen, Kalle Väänänen, vuonna 1758. Heidän jälkeläisistään ei ole tietoa. Paavo kuoli alle vuoden ikäisenä, mutta pojista nuorin eli Pekka asui koko ikänsä Seppälässä isäpuolensa Juhon (ent. Lipponen) ja äitinsä Reetan kanssa.

Reetta Seppänen (1714-1782), Juho Seppänen (ent. Lipponen) ja lapset

Aapon leski Reetta Ollintytär Heikkilä oli kotoisin Oulunsuun Heikkilän talosta. Raija Lesonen kuvaa Reetan äitiä ja isää seuravasti: "Äiti Valpuri Heikintytär Heikkilä, s. noin 1686 ja haudattu 1.5.1755. Valpurin mies oli 1712 lähtien Olli Heikkilä, haudattu 10.11.1763. Olli oli aluksi renkinä Heikkilän talossa. Vuonna 1723 Valpuri ja Olavi ostivat Heikkilän talon osuuden 300 kuparitaalarilla Jaakko Heikkilältä, joka asettui asumaan Ouluun".

Miten Reetta sitten oli joutunut Seppälään? Raija Lesosen tutkimien rippikirjojen mukaan Seppälässä oli piikana 1734 - 1740 ja 1741 -1749 Reetan sisar Valpuri Ollintytär Heikkinen, joka avioitui Kempeleeseen, ehkä Pekurin taloon vuonna 1753. Myös Reetan Juho-niminen nuorin veli (s. 1.12.1727) saattoi olla renkinä Seppälässä (1741-1749).

Edelleen, Raijan tutkimusten mukaan Reetan eno Jaakko, s. 1679, muutti Ouluun. Hän oli kahdesti naimisissa ja toimi Oulussa kauppiaana. Lapset, viisi poikaa ja tyttären, hän sai melko iäkkäänä, koska oli toisen avioliiton (1733) solmiessaan 54-vuotias. Aikuisiksi lapsista eli neljä poikaa ja tytär ja kaikki muuttivat nimensä Heikel-muotoon. Tytär Margareta palveli Tukholmassa 19-vuotiaana, mutta avioitui sitten raahelaisen kauppiaan Johan Strömin kanssa. Pojista kolme suoritti yo-tutkinnon ja opiskeli joko Turun tai Upsalan yliopistoissa, yhdestä tuli tullimies. Näiden lapsista eli Reetta Seppäsen pikkuserkuista yksi oli pappi ja Oulun triviaalikoulun opettaja (Jaakko Jaakonpoika Heikel), yksi oli Oulun kaupungin notaari ja sitten raatimies ja lopulta Oulun pormestari (Samuel Jaakonpoika Heikel), yksi oli kauppias, laivanvarustaja ja asianajaja (Henrik Jaakonpoika Heikel). Tämä Henrik nai rikkaan lesken, jota kautta sai omakseen Oulusta talon nro. 41 ensimmäisessä kaupunginosassa. Määtänniemeläisillä oli siis tuon ajan sääty-yhteiskunnassa rikkaita ja kuuluisia sukulaisia Oulussa. Lienevätkö he pitäneet yhteyttä naapuripitäjän perukoilla eleleviin Reetan jälkeläisiin?

Reetta Seppänen (os. Heikkilä) nai Aapon kuoltua juorkunalaisen Juho Lipposen, joka oli syntynyt samana vuonna kuin Aapon veli Juho, eli 1712, ja jonka isän nimi oli Paavo kuten Seppälän talon poikienkin. Reetan jälkimmäisestä avioliitosta syntynyt Olli Juhonpoika Seppänen nai Kärpän talon tyttären Reetan ja he saivat kaksitoista lasta. Olli ja Reetta muuttivat Määtänniemeen. Sukukirjan tiedoista poiketen siis vain Aapon lesken Reetan ja hänen toisen miehensä Juhon (ent. Lipponen, Määttä) jälkeläiset ovat määtänniemeläisiä.


3. JA 4. SUKUPOLVI - PEKKA AAPON POIKA JA LIISA SEPPÄSEN PERHE

Pekka Aapon poika Seppänen (1742-1803), Liisa ja lapset

Aapon pojalla Pekalla, joka asui Seppälässä äitinsä ja isäpuolensa Juhon (ent. Lipponen) kanssa, oli yksitoista lasta. Pekan vaimo Liisa oli kotoisin Juorkunan Keinälästä, siis omaa sukuaan Keinänen. Pekan äidin Reetan kuoltua isäpuoli Juho ilmeisesti luovutti isännyyden Pekalle. Pekan ja Liisan vanhin poika Juho puolestaan peri Seppälän talon isältään. Toiseksi vanhimman pojan Pekan sukuhaara on Komminahoja.

Pekan ja Liisan kolmanneksi vanhin poika Aapo eli Abram on mm. Haapolan Jaakko Seppäsen esi-isä. Hänen Juorkunan renkiaikansa on Sangin Seppästen sukupuun kannalta kriittinen vaihe, josta tulisi saada lisää tietoa - nimittäin onko Juorkunassa vuoden 1816 jälkeen renkinä ollut Abram juuri Seppälän isännän Pekka Aaponpojan poika Aapo, joka on ollut aiemmin kirjoilla Sangilla.

Pekan ja Liisan Reetta- ja Anna-tytöistä ei ole paljon tietoa. Matti on ollut mahdollisesti renkinä Mustan talossa 1799. Liisa meni naimisiin Ylikiimingistä kotoisin olleen Juho Pekkalan kanssa ja heille syntyi ainakin neljä lasta. Kaisa eli Kaarina meni sukukirjan mukaan naimisiin muhoslaisen Heikki Holapan kanssa, Sangin kylähistorian mukaan taas renki Matti Antinpoika Pahkasen kanssa. Erkki asui ilmeisesti Määtänniemessä, Utajärvellä ja sitten Sangilla huonemiehenä Paavolan talon lähellä. Erkin vaimo Anna oli Määtän talosta. Erkin ja Annan lapsista vain Stiinasta on tietoa.


4. JA 5. SUKUPOLVI - JUHO PEKAN POIKA JA KAISA SEPPÄSEN PERHE

Juho Pekan poika Seppänen (1761-1811), Kaisa ja lapset

Pekan ja Liisan vanhin poika Juho Seppänen ehti olla vain lyhyen aikaa Seppälän isäntänä isänsä Pekan kuoltua 1803, sillä hän itse kuoli jo vuonna 1811. Lapsista Liisa meni ensin naimisiin naapuritalon eli Holapan pojan Laurin kanssa ja tämän kuoltua 1836 toisiin naimisiin Vuoton Holapasta kotoisin olevan Erkki Holapan kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi kahdeksan ja toisesta kaksi lasta.

Juhon nuorempi poika Juho asui Juorkunassa, Sotkajärvellä ja Sangilla. Juhon perheen vaiheita ei ole sukuselvityksessä juuri tutkittu lapsia pidemmälle, joita oli kuusi. Vanhempi Pekka-poika taas meni naimisiin Määtän talon tyttären Valpurin kanssa ja muutti ehkä vaimon kuoleman jälkeen Tyrnävälle ja avioitui siellä uudelleen.


4. JA 5. SUKUPOLVI - PEKKA PEKAN POIKA JA STIINA SEPPÄSEN PERHE

Pekka Pekan poika Seppänen (1763-1847), Stiina ja lapset

Pekka Pekanpoika Seppänen asui perheineen sekä Mustalla että Palovaarassa (Palosuonkankaalla), ja kun perheen nuorin poika Pekka oli Komminahon isäntä 1829-1835, vanhemmatkin asuivat siellä. Vuonna 1836 Komminaho kuitenkin liitettiin Simunan taloon. Pekka ja Stiina jäivät tilattomiksi, mutta sukunimi Komminaho säilyi Pekka-pojalla ja Seppäs-suvussa.

Pekan ja Stiinan muista lapsista äidin kaima Stiina meni naimisiin Sangin Heikki Kärpän kanssa. Heidän poikansa Pekka oli Holapan talon isäntä 1873-1885. Anna taas meni naimisiin Filip Taivalmäen eli Vesasen kanssa 1832 ja he saivat neljä lasta. Lapsista Jaakko ja Briitta hankkivat puolison Simunan talosta, Stina taas Juorkunan Liposta. Anna oli toisen kerran naimisissa Aapo Kemilän kanssa.

Pekka-poika meni naimisiin Reetta Hiltusen kanssa ja oli kuusi vuotta Komminahon isäntänä ja sen jälkeen mäkitupalaisena ja huonemiehenä. Reetalla oli ennen avioliittoa syntynyt Antti-poika. Pekan ja Reetan lapsista Stiina nai Matti Ämmänpään (perhe oli tilaton), Anna Gabriel Holapan, Pekka Beata Koskelan, Erkki Anna Kokon, Matti Briita Kaisa Holapan ja Juho Anna Reeta Laurintyttären. Juhon pojan Juhon perhe asui Junttilassa ja heidän poikansa Heikki perheineen Juorkunan Kotkennusaholla.

Selvittämättä on, josko Pekka Pekanpoika Komminahon ja Beatan Koskelan lapsi Heikki (s. 24.5.1865), jonka Sangin Seppästen sukukirja toteaa muuttaneen Muhokselle, on se mies joka naimisiin mentyään tuli rengiksi Ylivuoton Yli-Koistilaan ja perusti perheineen 1897 alkaen Ylivuotolle Komminaho- eli Kompi-nimisen mäkituvan. Joka tapauksessa, syntymävuosi täsmää, ja Ylivuotolla on edelleen Komminahon talo.


4. JA 5. SUKUPOLVI - AAPO PEKANPOIKA JA REETTA SEPPÄSEN PERHE

Aapo Pekanpoika Seppänen (1765-1827), Reetta ja lapset

Aapolla ja Reetalla oli viisi lasta, joista vain Pekasta ja Heikistä on tarkempaa tietoa. Kaisa ja Anna, samoin kuin ehkä Aapo kuolivat lapsina. Liisasta ja Stiinasta ei ole tietoa. Isä-Aapon kuoltua 1827 Reetta ja Heikki-poika asuivat Särkijärvellä.

Heikki meni naimisiin juuri ollessaan renkinä Särkijärvellä, vaimo Eeva Stiina Moilanen oli Puolangalta. 1870-luvulla Heikki mainitaan Juorkunan Auralan talon yhteydessä. Heikin ja Eeva Stiinan lapsista vanhin "Parta-Aapo", nai Liisa Pottalan. Aapo ja Liisa saivat neljä lasta, joista kaksi kuoli naimatonna. Maria Liisa muutti Amerikkaan 1903, jossa hänent vihittiin Ernst Kivistön kanssa. Tämä perhe ei ilmeisesti saanut lapsia, joten Aapon sukuhaara katkeaa Heikki-poikaan, joka kuoli 1931 Utajärvellä.

Kaisa Reetta meni naimisiin Heikki Tauriaisen kanssa 1865. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista Kaarle Kustaa Tauriaisen pojan Kaarlon poika Lauri asui Utajärvellä. Kaisa Reetan toisesta avioliitosta Pekka Kohtaojan kanssa syntyi kaksi lasta, tytär Anna Alina ei saanut lapsia, poika Eera kuoli lapsena.

Valpuri nai Juho Pyykkösen Utajärveltä, heidän kolmesta lapsestaan Anna Matildan jälkeläisistä ei ole juuri tietoa. Elsa Marialla oli vain yksi lapsi, jonka vaiheita ei ole tarkemmin selvitetty. Juho Heikki -pojan kautta Seppäs-sukuun tuli sen sijaan varsin laaja Pyykkösten sukuhaara.

Heikin ja Eeva Stiinan lapsista toiseksi nuorin eli Maria muutti Ouluun ja meni naimisiin merimies Aapo Tervon kanssa. Maria ja Aapo eivät saaneet lapsia, mutta Marialla oli avioliiton ulkopuolella syntynyt tyttö Anna, joka meni naimisiin 1908 Kalle Karppisen kanssa. Perhe, jossa oli kaksi lasta, muutti ensin Tampereelle ja sitten Helsinkiin.

Lapsista nuorin Anna Stiina vihittiin muhoslaisen Matti Kinnusen kanssa. Perheeseen syntyi yksi lapsi, Johan Petter, joka oli naimisissa Manda Moilasen kanssa ja Mandan kuoltua avioitui Pieta Vähäkuopuksen kanssa. Manda oli kotoisin Suomussalmelta, Pieta Taivalkoskelta. Johan Petterin jälkeläiset ovat pääosin syntyneet Muhoksella.

Kuvassa siirtolaisia - kuten Aapon tytär Liisa Maria - saapumassa New Yorkin Ellis Islandille noin vuonna 1900. ("Immigrants Landing at Ellis Island" By Brown Brothers, New York, New York, ca. 1900. National Archives and Records Administration, Records of the Public Health Service, 1912-1968 (90-G-22D-42) [VENDOR # 21])


(c) National Archives and Records Administration

Siirtolaisinstituutista löytyvät seuraavat tiedot Liisa Maria Seppäsestä (syntynyt 6.6.1885, asuinpaikka Haukipudas, passi myönnetty elokuussa 1903 Amerikkaan muuttoa varten). Samaisesta passiluettelosta löytyvät myös Liisa Marian isoveljen Heikin tiedot, eli sisarukset matkustivat yhdessä Amerikkaan. Passit oli hankittu samana päivänä.



Heikki ja Liisa Maria Matkustivat Hangosta Arcturus-laivalla 2.9.1903 Englantiin ja sieltä Dominion -linjan Commonwealth-laivalla 10.9.1903, päämääränä Fitchburg Massachusettsissa. Matkan hinta oli kolmekymmentäkuusi dollaria!

Liisa Marian miehen Ernst Kivistön tietoja on vaikeampi selvittää. Ainoa Ernst Kivistö, joka löytyy siirtolaisinstituutin listoilta, muutti Kanadaan 1905, joten tiedot eivät täsmää sukukirjan tietojen kanssa. HisKi-tietokannasta löytyy vain yksi miespuolinen Kivistö, Lapualla 1887 syntynyt Jaakko Ernst Kivistö. Ikänsä puolesta kyse siis voi olla samasta henkilöstä, vuonna 1905 Lapuan Jaakko Ernst Kivistö oli 18-vuotias.

Jos hän on Liisa Marian aviomies, sukukirjan tieto vaimon kuolemasta ei täsmäisi. Toisaalta amerikkalaisen Kevin Paavolan 19. huhtikuulta 1910 hankkiman tiedon mukaan "Ernest ja Mary Kivisto" olisivat asuneet "Henry Seppasen" naapurina Fitchburgin 2. kaupunginosassa, Worcester Countyssä, Massachusettsissa. Henry Seppänen (33-vuotias, ikä siis täsmää Heikki Seppäseen) oli ollut 6 vuotta naimisissa Mary-nimisen naisen kanssa ja heillä oli kolme lasta (Henry 4 vuotta, Mary 2 vuotta ja Sulo 3 kuukautta). Naapurin Ernest Kivisto (ikä 22, naimisissa 3 vuotta) oli naimisissa Maryn kanssa (ikä 24) ja heillä oli kaksi lasta (Kathrine, 2 vuotta ja Oiva 1 kuukausi). Epäselvä merkintä antaisi lisäksi ymmärtää, että kyse olisi jomman kumman osalta toisesta avioliitosta. Koska Maryn ikä täsmää Liisa Mariaan ja Ernestin ikä Ernstiin huhtikuussa 1910, on melko selvää, että kyse on juuri samaisesta Ernst Kivistöstä, mutta onko Liisa Maria Mary vai onko kyse Ernestin toisesta avioliitosta Liisa Marian kuoltua, jää edelleen hieman arvoitukseksi.


6. ja 7. SUKUPOLVI - JUHO HEIKIN POIKA JA LIISA SEPPÄSEN PERHE

Juho Heikin poika Seppänen (1852-1934), Liisa ja lapset

Juho Heikki eli Johan Henrik Seppänen asui perheineen Välimaalla, vuonna 1900 perustetussa kruununtorpassa. Perheeseen syntyi kymmenen lasta, seitsemän veljestä ja kolme tyttöä. Pojista kaksi, Pekka ja Eemil, hukkuivat lapsina. Myös tyttäret Kaisa Reetta ja Elsa kuolivat pieninä. Juhon ja Liisan (os. Itäpää) vanhin poika Juho asui myös perheineen Välimaalla, samoin kuin hänen poikansa Juho eli Janne ja Matti.

Anna-tytär meni naimisiin Heikki Pirttikosken kanssa ja heille syntyi 11 lasta. Seppäs-suvun Pirttikosket ovat Annan ja Heikin jälkeläisiä. Edvard eli Eetu asui Juorkunan Kivelässä ja ehti olla naimisissa kolme kertaa. Lapsia syntyi neljä, kaikki ensimmäisestä avioliitosta puolankalaisen Anna Kaisa Sutisen kanssa. Juho Heikin pojista Heikki meni naimisiin utajärvisen Lydia Jokikokon kanssa, Juhon ja Lyytin jälkeläisiä ovat Tauno, Eeva (Karppinen), Maija (Simu), Iikka, Eero ja Toini (Perttola). Heikin perhe asui Sangin Heikkilässä.

Jaakko eli Haapolan Jaakko nai Maria Määtän ja muutti ennen sotia Haapolaan, joka oli erotettu suvun kantatilan Seppälän maista. Marin ja Jaakon lapsia ovat Asta, Martta (Lesonen), Elvi (Hentilä), Esteri (Karlsson), Arttu ja Jaakko. Marin kotitalo oli Kiiminkijoen rannalla Jokikylässä oleva Niva.

Isak Anselm asui Välimaalla ylikiiminkiläisen Hilja-vaimonsa kanssa. Perheeseen syntyi kymmenen lasta.

Taulukosta näkee, että Juholla ja Liisalla oli varsin voimallinen vaikutus suvun kasvuun - kuuden pojan miniät mukaan luettuna taulukossa on 59 nimeä!


7. SUKUPOLVI - HAAPOLAN JAAKKO

Jaakko Seppänen (1891-1976)

Haapolan Jaakon sukupuun Raija Lesonen kuvaa Tervareitin vuoden 1980-jutussaan vain neljässä polvessa, Abram eli Aappo Seppäseen saakka, joka syntyi vuonna 1765. Aappo on suvun kantaisän Paavon pojanpojanpoika. Paavon suku johtaa Holapoihin, joista kylälle muutti ensimmäisenä Matti vuonna 1567. Seuraavassa Haapolan Jaakon sukuhaara on kuitenkin esitetty vain Paavo Holappaan eli Seppäseen saakka. Viereisessä kuvassa puolestaan on Haapolan Jaakko itse lähdössä reissuun kulkupelinsä kanssa - eli käyntiin päräyttämistä odottaa aito 60-luvun pappa-Tunturi. Tarakalla on salkku ja sadetakki, jalassa pussihousut ja jatsarit. Päässä on lippalakki ja valkoisen kauluspaidan kruunaa sarkapusero. Kypärää ei vielä tuohon aikaan tunnettu, mutta ajokäsineet ovat asianmukaiset.



Haapolan Jaakko on tunnettu henkilö Sanginkylällä - ja laajemminkin - toimittuaan Sangin Rauhanyhdistyksen ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajana ja "Sangin synagoogan päämiehenä", kuten rovasti Mauno Koivuneva Päivämies-lehden Paimenpojan pakinoita -palstallaan Jaakkoa tituleerasi. Alpo Pilto innostuu kuvailemaan Sangin kyläkirjassa Sangin synagoogan päämiehen veisuuääntä "mahtavaksi". Samaa sanovat kaikki, jotka ovat Jaakon kuulleet veisaavan. Oheisessa kuvassa on Haapolan talo alkutalvisessa asussaan tammikuussa 2007. Talo ei ole enää Seppäs-suvun omistuksessa. Uusi omistaja on poistanut pystyrimalaudoituksen hirsiseinistä taloa kunnostaessaan, muuten pihapiiri on hyvin samankaltainen kuin sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla.

Haapolan Jaakkoon liittyy paljon tarinoita, jotka ovat vielä kokoamatta. Hän oli laajalti tunnettu ja selvästi Sangin Seppästen liikkuvan miehen verenperinnön saanut henkilö. Yhden vinkin Jaakon reissuista saa Ylivuoton kylähistoriasta, jossa hänet mainitaan vakinaisen käyntipaikkansa Ranta-ahon talon yhtenä myllymiehenä mm. Karvasjärven Eeran, Lahen Napulin ja Puirovan Simpan kanssa.

Vuonna 1891, kun Haapolan Jaakko syntyi, oli jo käytössä monenlaisia korkean teknologian tuotteita kuten kirjoituskoneita ja puhelimia. Sangille ne tulivat vasta hieman myöhemmin, mutta ei siihen jälkeenpäin nähtynä kovin kauan mennyt. Puolangantien varren puhelinlinja nimittäin vihittiin käyttöön elokuussa 1930 ja jo vuonna 1943 kylä sai oman keskuksen. 1950-luvun vaihteeseen mennessä kylällä oli kymmenkunta puhelinta. Melko tarkasti sata vuotta Jaakon syntymän jälkeen hänen pojanpoikansa Pertti (sukukirjan taulu 147) oli mukana maailman ensimmäisen digitaalisen GSM-matkapuhelinverkon kehitysprojektissa. Seuraavassa vasemmalla näkyy amerikkalaisen Auto-Electric Companyn valmistama maailman ensimmäinen puhelinkone, jossa on valintakiekko, vuodelta 1891. Oikealla High Tech Oulu News -lehden kuvassa Pertti Seppänen GSM-tukiasemalaitteiston vieressä vuonna 1993.


7. SUKUPOLVI - HAAPOLAN MARI

Haapolan Mari, Mari Elviira os. Määttä (1894-1971)

Lesosen Raijan ensimmäinen lehtijuttu "Sukututkimus - kiehtova harrastus" ilmestyi tiistaina joulukuun 23. päivänä vuonna 1980 (Tervareitti, numero 49, sivut 6-7). Jutussa Raija kertoo, miten hän innostui sukututkimuksesta vuonna 1975 nähtyään isoisoisänsä kuvattuna runonlaulajana eräässä kirjassa. Sangin Seppästen kannalta oli onnekasta, että Raija kuitenkin päätti perehtyä äitinsä Martta Lesosen, omaa sukua Seppänen, vaiheisiin.

Lesosen Raijan ensimmäisen Tervareitti-lehtijutun kuvituksena on muun muassa Haapolan Jaakon vaimon Marin, omaa sukuaan Määttä, sukupuu kuudessa polvessa. Haapolan Marin isoisän Heikin isoisän Juhon isä oli Juho Pyykkö ja hänen vaimonsa oli Valpuri, molemmat olivat syntyneet 1730-luvun alussa.

Marin sukupuu asettuu historialliseen valoonsa Sangilla, kun tiedetään että Määtät asuttivat kylän järjestyksessä toista taloa Määttää eli Niemeä vuodesta 1810 lähtien. Taloon muuttaja oli nimenomaan Juho Juhonpoika Määttä, entinen Laitinen ja Pyykkö. Niemen talo taas on Kärpän talon eli Sanginkylän ilmeisesti ensimmäisen virallisen asukkaan Tuutti-Paavon eli Paavo Sangin naapuri.

Marin juuret ovat siis Seppästen kantataloista Lahdesta ja Seppälästä katsoen järven vastarannalla. Seppälästä parin sadan metrin päässä olevan Haapolan talon emäntänä Mari yhdistää kylän vanhimpia sukuja ajassa vuosisatojen halki, vaikka matkassa mitaten etäisyyttä on vain parikilometrisen järvenselän yli.

Niemen talon vaiheista kertoo Raija Lesonen Tervereitti-lehdessä torstaina tammikuun 14. päivänä 1982 (ss. 12-13) ilmestyneessä jutussaan "Vanhat asiakirjat kertovat Sanginkylän Niemen talosta". Vuonna 1834, kun Marin isoisä Heikki syntyi, Oulun Wiikko-Sanomat luetteli kesäkuussa Oulun kaupungin satamaan tulevia ja sieltä lähteviä laivoja, joiden lasteista saa käsityksen tuon ajan tuonti- ja vientituotteista.

Ouluun tuotiin kesäkuussa 1834 ohraa Kööpenhaminasta ja muualta "Tanskan maalta" sekä suolaa Raahesta. Lähteneitä ja lähtövalmiita olivat mm. laivat, jotka veivät tervaa ja pikeä Pohjanmerelle, tervaa ja lautoja Kööpenhaminaan ja tervaa, pikeä ja voita Itämerelle. Yhden laivan lastina oli "monenlaista kalua".

Vuoden 1982 Tervareitti-lehden jutussaan Raija Lesonen kuvaa perinnönjakoa, joka tehtiin kun Heikin vaimo Anna-Kaisa kuoli 1888. Samassa jutussa Raija pohtii muun muassa, miksi Heikin isän Juhon syytinkisopimuksessa, joka oli tehty Heikin ottaessa talon hoitoonsa isältään vuonna 1862, ei mainittu ohraa, ja päättelee että ohraa ei ehkä Niemen talossa viljelty - se saattoi edelleen olla tuontitavaraa.

Haapolan Marin isä Matti Määttä veti maaliskuun 16. päivänä vuonna 1889 pidetyssä perinnönjaossa eli "perinnöntasauksessa" kuuteen osaan lapsille jaetusta perinnöstä arvan numero 5 ja sai seuraavat tavarat: 2 viikatetta, 2 seiväskankea, 3 juomalasia, 1 huivi, 1 palttoo, 1 naula villalankaa, 3 alustaa, 6 selkänojallista tuolia, 2 lammasta, 6 leiliä, 3 kärryt ja 1 akseli. Viikatteita oli Niemen talossa paljon, yhteensä kymmenen, ja niitä riitti jokaiselle lapselle. Veneitäkin oli kolme, mutta ne menivät kaikki arvan numero 1 vetäneelle eli talon Liisa-tyttärelle!

Perinnönjaossa saamansa osuuden Niemen talon maihin Matti, joka oli 19-vuotias eli alaikäinen äitinsä kuollessa, vaihtoi vuonna 1900 langoltaan Antti Niemeltä Nivan taloon Kiiminkijoen rannalla, josta siis tuli Haapolan Marin syntymäkoti ja Haapolan lasten mummola. Nivan taloa Raija Lesonen kuvaa Tervareitissä torstaina 27. tammikuuta 1983 (ss. 8-9) ilmestyneessä jutussaan "Sangin Nivan vaiheita".

Haapolan Marin sisko Kaija oli Ranta-Ahon emäntä, mylläri-Väinön vaimo. Ranta-ahon talo on Sangin ja Ylivuoton rajalla eli muutama kilometri Nivasta alavirtaan, Vuoton puolella lähellä Huoseuslammen taloa, joen pohjoisrannalla. Salo Väänänen (syntynyt 1926, kuollut 2004) kertoo postuumina ilmestyneen neliosaisen muistelmateoksensa (koko teossarja ISBN 952-91-6930-2) ensimmäisessä osassa "Virta venhettä vie" elämästään Ranta-aholla. Salon äiti oli Väinön sisko Hilda, isä taas Ylivuoton Väänäsiä ja Hildan toinen mies Tervahaaran Jussi Vepsän kylältä. Virta venhettä vie -kirjassa mainitaan Haapolan Jaakkokin Ranta-ahon myllymatkallaan, ajamassa hevosella kovaa kyytiä talvisen joen yli.


MÄÄTÄNNIEMELÄISET - AAPON LESKEN REETAN JA JUHO SEPPÄSEN JÄLKELÄISET

Reetta ja Juho Seppäsen (ent. Lipponen) pojan Ollin jälkeläiset

Seppäs-suvun kantaisän Paavo Seppäsen lapsista Aapo oli naimisissa Reetta Heikkilän kanssa. Avioliitosta syntyi poika Paavo, mahdollisesti myös tytär Liisa, mutta molemmat kuolivat yksivuotiaina. Reetan toisesta avioliitosta Juho Seppäsen (ent. Lipponen, Määttä) syntyi viisi lasta, joista Tuomas kuoli puolivuotiaana. Kaisa-tytär meni naimisiin Juorkunassa Matti Vesan kanssa ja Anna-tytär Klemetti Vesan kanssa. Briitta nai oulunsuulaisen Mikkeli Kärpän.

Juhon ja Reetan lapsista Olli nai Sangin Kärpän talon tyttären Reetan ja perheeseen syntyi kaksitoista lasta. Olli ja Reetta asuivat Seppälässä 1780-luvulla, mutta muuttivat sitten Määtänniemeen (talo nro. 8, entinen Määtän talo). Perhe otti käyttöön Määtänniemi-sukunimen pojanpoika Ollia lukuunottamatta (s. 1812), joka käytti Määttä-nimeä. Määtänniemi on erittäin harvinainen sukunimi, syksyllä 2006 se löytyy nykyisenä nimenä vain 10 ja entisenä nimenä vain 11 henkilöltä Suomessa ja muualla.

Olli-nimi periytyy Määtänniemen suvussa useassa polvessa. Olli Määtän pojan Matin perhe asui vuodesta 1886 Sangin Mustan talossa, mutta lähti vuonna 1899 Amerikkaan. Matti ja hänen vaimonsa Briitta kuolivat Amerikassa, samoin heidän lapsistaan Olli, joka on haudattu Minnesotan Vermillioniin. Amerikkaan muuttanut Matti-poika julistettiin kuolleeksi vuonna 1975. Matin nuoremman veljen Juhon poika Kalle muutti myös Amerikkaan, vuonna 1901, ja kuoli siellä 1949.

Ainoat Siirtolaisinstituutista löytyvät Määtänniemi-nimisille henkilöille myönnetyt passit ovat juuri Briitan, Ollin, Matti Matinpojan ja Kallen passit. New Yorkin kuuluisan siirtolaissataman Ellis Islandin matkustajaluetteloista löytyvät Briitan tiedot. Hänen sukunimensä on ollut vaikea maahanmuuttajan henkilötietojen merkitsijälle ("Maatannionen") ja lähtöpaikkakin on muuttunut "Ulajarveksi". Briitta tuli Amerikkaan 52-vuotiaana, Cunard-linjan Campania-laivalla Liverpoolista Englannista 18.3.1898.

Briitta Määtänniemen matkustajatiedot Ellis Islandilla New Yorkissa maaliskuussa 1898 löytyvät alkuperäisestä matkustajaluettelosta. Sen mukaan Briitta oli matkalla Soudeniin Minnesotaan.

Campania-valtamerilaiva, johon mahtui 2000 matkustajaa, oli rakennettu Glasgowissa Skotlannissa vuonna 1893 eli vain viisi vuotta ennen määtänniemeläisten Amerikan matkaa (valokuva: Alex Duncan).

Tietoja Määtänniemeläisistä

Raija Lesonen on onnistunut hankkimaan tietoja Amerikkaan muuttaneista Määtänniemeläisistä. Olli Matinpoika Määtänniemi eli Määttä, s. 8.2.1873, k. 25.5.1955 (sukukirjan taulu 175), oli vihitty Hilda Pöyliön kanssa, s. 1887, k. 9.9.1946. Heillä oli seuraavat lapset: Matthew, (s. 11.10.1908, hänellä lapset: 1. Margaret (asuu Washington D.C.:ssä, lapset Glynn, Lori ja Liisa), 2. Leonard (lapsi: Matthew), 3. Ronald (lapset: Rhoda ja Thomas), 4. John (asuu Toledossa, Ohiossa) ja 5. Signe (s. 30.5.1911 Vermillionissa Minnesotassa, k. 15.10.1982 Peterboroughissa, New Hampshiressa).

Signestä on vielä seuraavia lisätietoja. Hänet vihittiin 22.4.1931 Virginiassa Minnesotassa Wilho A. Salon kanssa (s. 6.4.1911 Embarrass, MN., k. 18.12.1972 Nashua, New Hampshire). Heillä oli peräti viisitoista lasta: 1. Ethel s. 13.5.1932, miehen nimi mahdollisesti Appicelli (7 poikaa ja 4 tyttöä); 2. June s. 5.6.1933, miehen nimi Hamann (3 poikaa, 3 tytärtä); 3. Alvin s. 9.1.1934 (1 poika, 1 tytär); 4. Stanley, s. 12.1.1936 (1 poika, 1 tytär); 5. Wilmar, s. 22.8.1937 (2 poikaa, 1 tytär); 6. Harold, s. 12.3.1939 (3 tytärtä); 7. Sanford, s. 5.9.1940 (ei lapsia); 8. Robert s. 1.6.1942 (2 tytärtä); 9. Floyd, s. 10.1.1944, k. 28.5.1974 (4 tytärtä); 10. David, s. 10.12.1945 (4 poikaa ja 4 tytärtä); 11. Evelyn, s. 30.9.1948, miehen nimi Korpi (1 poika, 2 tytärtä) - toinen kaksosista; 12. Elaine s. 30.9.1948, miehen nimi Valitalo (4 poikaa, 1 tytär, yksi kasvattipoika) - toinen kaksosista; 13. Fayeth, s. 13.10.1950, miehen nimi La Freniere (2 poikaa, 1 tytär); 14. Brian, s. 2.7.1953 (ei lapsia) ja 15. James, s. 29.10.1953 (syntymäaika on kirjoissa väärin - vrt. edellinen, ei lapsia).

Lesosen Raijan tietolähde Janne Johnson kirjoitti Määtänniemistä vuonna 1984 vielä seuraavaa. Ollin veli Matti Jaakko (sukukirjan taulu 175, isä-Ollin seitsemäs lapsi) muutti nimensä Matt Mattsoniksi. Tämä johtui siitä, että samalla seudulla oli toinenkin Matt Määttä -niminen mies. Jannen mukaan Matti oli yhteen aikaan naimisissa, mutta otti eron vaimostaan. Kalle Määtänniemi (sukukirjan taulu 174) taas muutti nimensä muotoon Charles Niemi. Hän ei koskaan ollut naimisissa.

Vermillion-järven historiaa

Paikkakunta Vermillion Lake sijaitsee Duluthin kaupungin ja Towerin välillä, Vermillion-tien varrella, Vermillion-järven kaakkoisrannikolla. Alueen läpi kulkee Pike- eli Haukijoki. Uudisasukkaiden tullessa seutu oli synkkää luonnonmetsää, jossa ennestään asui vain intiaaneja. Ensimmäinen muuttaja Fred Anderson tuli paikkakunnalle vasta vuonna 1893. Hän asettui vaimonsa kanssa Pike-joelle, mutta vuonna 1900 joki tulvi ja hävitti kaikki, mitä he olivat aikaansaaneet. Vuonna 1904, vietettyään muutaman vuoden Towerissa, he palasivat maatilalleen. Andersonit kertoivat, miten "indiaanit, usein kuuteen ja seitsemään kanoottikuormaan asti, tulivat kyläilemään". Intiaanit ystävällisesti tiedustelivat, josko uudisasukkaat haluaisivat peuran syödäkseen. Tiedon saatuaan lähti intiaanijoukko metsään ja palasi lihan kanssa ja lahjoitti sen uusien naapureittensa syötäväksi.

Muita uudisasukkaita olivat mm. Peter Peyla, Matt Hill, David Kuosman, John Johnson, Gust Malander, John Mäkelä, Henry Lahti, Jack Carlson, Uno Huttula, Sam Holappa, Olaf Määttä, Jacob Silverberg, Henry Simonson, William Magnusson, R. Carlson, Charles Karppinen, Andrew Hiltunen, Abraham Peltoniemi, Paul Laitinen ja Theodore Helvey. Siis hyvinkin pohjoismaalainen joukko!

Edelleen kerrotaan, että Olli Määttä omisti ainoan hevosen ja kärryn, joten paikkakuntalaiset tarvitessaan elintarpeita kaupungista lainasivat kulkuneuvot Määtältä. Vaikeimpina alkuvuosina auttoivat miehet muutenkin toinen toistaan, muun muassa rakennustöissä. Rakennustarpeet saatiin metsästä ja hirsiä myytiin myös kaivosyhtiöille. Charles Niemi eli Kalle Määtänniemi oli yksi niistä, jotka kaatoivat metsää. Ensimmäinen koulu rakennettiin hirsistä vuonna 1905. Ensimmäiset paikkakunnalla avioliittoon vihityt nuoret olivat juuri Olli Määttä ja Hilda Pöyliö sekä John Holappa ja Olga Knuti.

Vermillion Lake Township laillistettiin vuonna 1912. Ensimmäiseen hallintoon kuuluivat mm. Charles Niemi ja Olli Määttä, joka toimi poliisikonstaapelina. Raittiusseura "Valon Opas" perustettiin vuonna 1909. Perustajajäseniin kuuluivat mm. John Johnson ja Charles Niemi. Sam Holappa omisti paikkakunnan ensimmäisen auton, ensimmäisen niittykoneen taas Olli Määttä.

Tanssilava rakennettiin lähelle Charles Niemen kotia nuorten huvittelupaikaksi, "jossa he viettivät monta hauskaa tilaisuutta". Sateen sattuessa täytyi yhden henkilöistä luopua tanssista ja suojella sateenvarjolla soittajaa, Matt Mattsonia. Ensimmäiseen orkesteriin kuuluivat Gust Mustonen, Ernest Simonson, John Viermaa ja Charles Niemi.

Vermillion Lake -asukasyhdistyksen muistokirjoitus vuodelta 1938 kiteyttää uudisasukassukupolven työt seuraavasti: "Muistoksi niille saavutuksille, joita tämän paikkakunnan tienraivaajat ja uranuurtajat ovat luoneet. Väsymättömän työn tuloksena synkässä ja villissä metsässä asuen ovat he alkuvaikeudet voittaneet ja ovat nähneet tämän asutuksen kohoavan alueella jossa Indiaanit ennen kulkivat. He ovat asettaneet esimerkin: mitä ystävällisyys, kohteliaisuus, ja hyvä tahto aikaan saavat".

Sukututkimus


Veikko Seppänen, maaliskuu 2016